Musta tuntuu. että mun itsetunto kärsii sitä enemmän mitä kauemmin suhde kestää. Tämä on mun toinen yli vuoden kestänyt suhde ja ollaan taas samojen ongelmien äärellä. Poikaystäväni ei halua seksiä yhtä usein kuin minä / tarpeeksi usein tunteakseni itseni haluttavaksi -> itsetuntoni laskee ja koen itseni rumaksi -> syön kun masentaa-> lihon -> itsetunto laskee -> en ole seksikäs jos lihon ja haukun itseäni rumaksi ja itken miksei poikaystävä halua minua -> en saa seksiä -> itsetunto laskee ..........

Toinen mikä mua vaivaa on se, että pelkään (osin edellämainituista syistä), että poikaystäväni pettää minua. Olen monissa tilanteissa (jotka eivät ole olleet niin vakavia) huomannut että hän on mestari velehtelemaan ilmeenkään värähtämättä. Ja jos totuus myöhemmin paljastuu. hän vain nauraa sitä pilaksi, niinkuin se varmasti on osaksi ollutkin. Pointti kuitenkin on, että hän on kykenevä valehtelemaan päin naamaa ja miksei soveltaisi taitoa suurempiinkin salaisuuksiin kuin koiran lenkittä jättämiseen. Hän on myös paljon poissa kotoa, "jossain" "jonkun kaverin" kanssa. Jos minulla on iltavuoro, hän on päivät koulussa ja jos olen aamuvuorossa, hän lähtee näille kaveri-jäkismatsi-sulkapallo-bisse -reissuilleen illaksi. Eli käytännössä olemme vain yöt yhdessä. Ymmärrän sen, että seksi ja seksuaalisuus vähentyy suhteen edetessä, mutta jos poikaystävä oli alussa se halukkaampi osapuoli ja nykyään haluttomampi, onko se normaalia? Tarkoitan sitä, että hän halusi monia kertoja päivässä ja nykyään riittää kerran muutamassa viikossa. Voiko vuodessa tapahtua niin iso muutos libidossa vai siirtääkö hän vain halunsa johonkin muuhun kohteeseen?

-sapfo, joka on uupunut huonosta ruuasta ja töistä ja matalasta itsetunnosta. (auttaisi kun laihduttaisi, söisi monipuolisesti ja terveellisesti ja näkisi itsensä arvokkaana [kai])