Okei, meikä on niiiin pulassa. Oon sekasin. Oon tyhmä ja oon aina pelänny tätä!

Oon seurustellut yli puoltoista vuotta (helmikuussa tulee kaks) ja oon aina ihmetelly et miten oonki löytäny näin kestävän ja hyvän suhteen ja ahh ku ihanaa ymym... Ja okei, ihanaa se on ollukki, meil on hirveesti muistoja ja kokemuksia ja hyviä ja huonoja hetkiä ja kaikki edellytykset koko elämän kestävälle suhteelle. Voin olla niin oma itteni Kullan seurassa (hei kamoon ees tuhnuttelu ei sais mua enää noloks!) ja voidaa puhua ihan mist vaan.

Oon kyl välillä epäilly että oon vähän pettäjä-tyyppinen ihminen. Jotenki sen vaan tietää. Oon niin tunteitten vietävissä ja jotenkin.. äh.

NO, epäilyt kävi toteen. Eiks pussailu oo periaattees jonkin asteist pettämist? Ite en ainakaan sallis kumppanil ees yhtä ajatusta muist naisista (miks mä oon näin epätasa-arvonen ihminen???). Täytin kuukaus sitten 18 ja oon käyny nyt pari kertaa täysikäsenä baarissa. Ekalla kerralla oli tosi huumaavaa flirttailla ja tanssii. Tokalla kerralla bongasin söpön jätkän, tanssin sen kans ja pussailin sen kanssa. Olin kyl juonu...

Mut vaihdoin numeroi tän baarituttavuuden kans (oikeestaan se meni niin, että mä pyysin numeroa ja se anto pelkästään omansa. eli mulla oli valta ottaa yhteyttä tai jättää ottamatta) ja yhtäkkii oltiinkin sovittu 'treffit' tiistaiksi (sovin ne ihan täysissä järjissä ja selvinpäin). Omatuntohan siinä vähän soimas, mut se hiljentyi kun ajattelin, et saa kai sitä kahvil käydä uuden kaverin kans ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Pitänee täsmentää, että mun ja Kullan seurustelusuhde on tällä hetkellä etäsuhdevaiheessa. Kulta opiskelee kahen tunnin junamatkan päässä ja nähdään viikonloppuisin. Pelkäsin etten kestä sellasta, mutta se onkin ollut yllättävän helppoa. Ei melkeen tuu ees ikävä enkä ajattele Kultaa jatkuvasti.

Kävin eilen kahvilla tän uuden tuttavuuden kanssa ja pussattiin taas. Se on sulonen, mukava ja.. miehekäs.

Voinko mä jatkaa sen tapailua näin? En tietenkään kenenkään mielestä, mut mitä mä teen? Onks roistomaista jatkaa kunnes tietää mitä haluaa? Toisaalta tää ahistaa mua kun en haluis loukata Kultaa millään tavalla. Ja kaks vuotta takana painaa aika paljon vaakakupissa ku alan punnitsemaan vaihtoehtoja. Mut jos päätän unohtaa muut ja keskittyä Kultaan niin kuinka pian mä taas haikailen jonkun perään? Eihän se oo uutta tyyppiäkään kohtaan reilua, ettei se tiedä olevansa se jonka kanssa petän jotain toista. Voisinko mä kattella parit 'treffit' eteenpäin, sitten kertoa jätkälle, että mä oikeasti seurustelenkin, mutta tykkään silti susta? Ja kattoa miten se reagoi ja jos se ei tykkää niin jatkan Kullan kanssa niinku mitään ei olis tapahtunu? Kuulostaa niin hemmetin pahalta! Jos tää olis Cosmopolitanissa kuukauden dilemma ni saisin ison "TOSI NARTTU" -leiman otsaan.