Yritän nyt kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti itsestäni, vaikka myönnän olevani tällä hetkellä huonolla tuulella. Mutta tämä kirjoitus on pakko saada alta pois, jotta voin purkaa ajankohtaisempia asioitani vapaasti tänne.
Minä. Minä. Minä.
Olen...
Hyvin tunteellinen ja herkkä. Mietin asioita syvällisesti ja liikaakin analysoiden. Itken helposti ja usein. Läheisilleni 'angstaan' paljon, mutta harvoin turhanpäiten kuitenkaan. Masennun helposti, varsinkin kaamosaikaan. Huono sää ja nälkä ovat varma keino saada minut äreäksi ja surulliseksi. Kaipaan kosketusta, hellyyttä, huomiota ja intohimoa. (Poikaystäväni saa mielestään varmaan turhan useinkin kuulla näiden puutteesta.)
Empaattinen. Tiedän miltä toisesta tuntuu ja osaan asettua hänen asemaansa.
Nopeasti suuttuva ja nopeasti leppyvä.
Sellainen höpsöttelijä ja hipsuttelija.
Vähäsen hippi. En syö lihaa ja tykkään pukeutua vihreään ja ruskeaan. Vaatteissa tärkeintä on se, että ne ovat mukavia ja lämpimiä. Ihmisoikeudet ja eläinten hyvinvointi ovat minulle tärkeitä asioita, samoin luonto. Love and peace.
Tanssija. Improvisoin musiikkiin kotona isojen peilien edessä, hion tekniikkaa hikisillä tunneilla ja keikuttelen mielelläni myös tumman bassojumputuksen tahdissa pippaloissa ja klubeilla.
Introvertti. Sisäänpäin kääntynyt ja ujo. En tykkää olla huomion keskipiste. En ole kuitenkaan eristäytynyt, sillä minulla on monia ihmisiä, joille voin puhua. Ystävät ovat tukipilarini. Parannusta on kyllä tapahtunut sitten yläasteaikojen helvetin. Nykyään voin saada jopa 'sosiaalistumiskohtauksia'. Esiintyminenkään ei ole enää niin pelottavaa. Alkaisinkohan pikkuhiljaa siis muuttua ihmiseksi..? Nojaa, epäilenpä.
Laiska. Asioiden hoitaminen jää viimetippaan. En oma-aloitteisesti kykene lähtemään lenkille. Dataan. Ja SYÖN.
Epävarma. Eipä se poikaystäväkään ole itsetuntoa pahemmin kohentanut, kun ei kehu kauniiksi ellen erikseen valita, että olen ruma. Koen alemmuutta kauniiden ystävieni seurassa, mutten ole kateellinen. Tai ehkä ihan hippasen kylläkin..
Niin.
Lisäilen jotain, jos myöhemmin tulee mieleen. Huomaan näin jälkeenpäin, että mielialani valitettavasti vaikutti tekstiin. Ihmisiähän me kaikki.