Kuten otsikosta päätellä saattaa, parisuhteessa on meneillään "tilanne". Eli hetki jolloin molemmat analysoi toistensa jokasta liikettä ja sanaa ja miettii onko tää kaiken sen arvosta. Asioista (ylipäätään mistään) ei puhuta, mökötetään, ollaan vihaisia.

Edellispäivänä oli jotain perusnahistelua siitä, että pitäisi tiskata ja meetkö jo sen koiran kanssa ulos, kumpi saa katsoa telkkaria. Siitä syntyi mökötysmykkäkoulu, ihan normaalia. Epänormaalia oli, että minun mittani oli täynnä kaikkea tätä parisuhdekuraa (johtuneeko siitä ettei olla harrastettu seksiä tai muutakaan läheisyyttä ainakaan viikkoon) ja menin sohvalle nukkumaan. Vihaan sitä, että mennään usein vihaisina nukkumaan! Siinä sohvalla odottelin että poikaystävä tulisi pyytämään sovintoa ja hakemaan takaisin sänkyyn nukkumaan, mutta turhaan. Eli mökötys vain paisui. Aamulla mykkäkoulu jatkui. Ennen kuin menin eilen töihin kello 14 juttelin ystäväni kanssa ja kehittelin idean että menisin töistä päästyäni hänen luokseen yöksi. Tietenkään mitään Hänelle ilmoittamatta, saakoon siellä sitten olla kerrankin huolissaan (tuntui niin hyvältä suunnitelmalta!). Poikaystävä tiesi, että pääsen yhdeksältä töistä.

Menin kaverin luo, mentiin yhdessä leffaan, yhdeltätoista (vasta!) tuli Häneltä viesti "mis oot". Leffassa en alkanut näpyttelemään viestiä (tuskin olisin muutenkaan heti vastannut) ja katkaisin kaikki puhelut. Leffan puolessavälissä tekstasin olinpaikakseni "ei missään". Takaisin kaverin kämpillä yritin soittaa ja tilanne oli kääntynyt päälaelleen, hän katkaisi kaikki puhelut. No, ajattelin että hän luulisi minun menneen vihaisena bailaamaan ja pelkäsin että hän kostaisi myös ryyppäämällä (kerran Hän ryyppäsi meidän ollessa riidoissa ja pussaili baarissa toisen tytön kanssa). Eli lähetin kuvan ystäväni kissasta, jotta Hän tajuaisi missä olin. Kysyin myös lähteekö hän kanssani koiranäyttelyyn yhdeksältä aamulla (josta voi päätellä ettei minulla ole aamulla krapulaa). Ei mitään vastausta.

Tänään menin aamulla suunnitelman mukaan koiranäyttelyyn, yritin taas ottaa yhteyttä, tuli vihaisia viestejä siitä missä olin eilen. Yritin puolustautua sillä, että olin vihainen ja halusin pois kodin painostavasta mykkäkouluilmapiiristä ja Hän sanoi siis olevansa nykyään oikeutettu lähtemään vihaisena mihin tahansa ilmoittamatta mitään. Yritin sanoa että hänkin vihaisena tekee minua suututtavia tempauksia, kuten ostaa askin tupakkaa (ei muka sama asia ollenkaan, vaikka suutun siitä todella paljon).

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tulin kotiin, Hän lähti johonkin ja nyt mietin mitä pitäisi tehdä. Okei, tiedän etten ollut reilu häipyessäni pois yöksi, mutta ymmärtääkö joku toinen nainen käytökseni? En tiedä jaksanko tätä suhdetta enää. Enkä sano syyksi sitä millainen poikaystäväni on, vaan myös sen miten itse käyttäydyn hänen seurassaan. Kai sekin jotain kertoo, että olen useammin huonolla kuin hyvällä tuulella kotona?  Jos yhtä hyvää päivää seuraa kolme huonoa, hyviä hetkiä on noin 1/4. Ajatuksenjuoksuni tällä hetkellä kiertää seuraavanlaisia polkuja: "Pitäisikö tälle laittaa piste dramaattisesti, pakata kaikki Hänen tavarat jätesäkkeihin odottamaan ovelle? Jos taas jään odottamaan että Hän tulee kotiin, jatkuuko mykkäkoulu, syntyykö riita, en halua tulla itse jätetyksi. Katuisinko päätöstäni, entä jos vielä jonkun aikaa miettisin, ettei tule tehtyä mitään hätiköityä. En kyllä jaksaisi enää tätä tilannetta, mutten halua alkaa pyytelemään anteeksi ja itkemään kun toinen on vaikeneva vihainen muuri. Jos tää onkin vain jokin vaihe ja kaikki kääntyy paremmaksi."

Ainakin olen tästä suhteesta oppinut olevani itse niin äkkipikainen, dominoiva ja "temperamenttinen", että tarvitsisin elämänkumppaniksi jonkin nyssykän (sopivasti) alistuvan miehen joka ei ruoki pahaa mieltäni. Nykyisessä suhteessa olemme molemmat liian samanlaisia, molemmat suuttuvat paljon osaamatta lopettaa pahojen sanojen kierrettä, osaamatta olla se joka lopulta nöyrtyy hieromaan sovintoa ja pyytämään anteeksi ensimmäisenä.

Todella sekavaa tekstiä taas, ehkä enemmän itseäni varten tällainen purkaus.

Sapfo