Oon huomannu, et kasvatustyylejä löytyy kyllä yhtä monta, kun on ihmisiäkin maailmassa. Ite oon aina ollu onnellinen vanhempieni kasvatukseen, juuri mulle oikeessa suhteessa tarpeeksi rajoja, jotta oon pysyny 'kunnollisena' ja sopivasti luottamusta ja vapautta, jotta oon saanut tehdä nuoruudessani tarvitsemani kokeilut. No, itsetuntoni on mitä on, mutta syytän siitä yhteiskuntaa ja ympäristöä, koska kotona minua on aina kannustettu olemaan oma itseni ja rakastettu sellaisena kun olen. Riidatkin ovat vähentyneet kotona huomattavasti.
NO, tän kirjoituksen pointti on se, että Kullallani on suht tiukat vanhemmat, enkä aina sulata heidän päähänpistojaan. Kuten se, että he tulevat hakemaan Kultaani kotiin aikaisin aamulla vain siksi, että hänen täytyy SIIVOTA!? Anteeksi mitä. Ei voi olla oikea syy. Ei kukaan pakota täysi-ikäistä jätkää pois tyttöystävänsä luota vain siivoamisen takia. Niitä vanhempia varmasti vain ketuttaa se, että ollaan ylipäätään yhdessä. Koittaa tulla väliin, you know. Ja jos niillä ei oliskaan mitään mua vastaan, niin Kultaa vastaan sitten. Miksei voisi siivota illalla tai iltapäivällä edes? Mutta että aamulla? Niitä ketuttaa ehkä se, että Kulta on ilmoittanut tarvitsevansa kyydin pois meiltä ja porukat on sitten päättäneet että hakevat mieluiten heti pois. Kullan isäkin on sanonut, ettei hänen nuoruudessaan notkuttu naapuripitäjän tytön kanssa jatkuvasti, ei edes joka viikonloppu! Haloo, eletään nykyaikaa ja omia lapsiaan vois koittaa joskus ymmärtääkin. Kulta ei ole tosiaan enää murrosiässä, mutta silti tuntuu, että ne riitelee kotona ihan pikkuasioista, lähinnä kotitöistä.
JOS me Kullan kanssa joskus perustettaisiin perhe, haluaisin lapsilleni mahdollisimman samanlaisen rakastavan ja ymmärtäväisen kasvuympäristön, millaisessa itse olen kasvanut. Vaikka Kulta onkin sanonut, että tulisi varmasti olemaan tiukka isä. Olkoon, mutta mun mielestä liika tiukkuus etäännyttää. Siis liika, ei kohtuullinen.
Joululomaileva Sapfo