Lupasin viime kirjoituksessani jatkaa vuosipäivästä. Eli MINÄ olin järjestänyt Kullalle pieniä lahjoja ja varannut ravintolasta pöydän ja pukeutunut seksikkäästi.. Ja mitenkä Kulta osoitti rakkauttaan vuosipäivänä? EI MITENKÄÄN. Se ainainen lausahdus 'mä rakastan sua' seksin jälkeen ja that's it. Vuospäivä sentään..

Okei, olin ehkä sanonut Kullalleni ettei haittaa, jos hänellä ei ole mitään erityistä yllätystä minulle (koska hän valitti ettei hänellä olisi lukemisen ohessa aikaa järjestää sellaista..), mutta tietenkin olin pettynyt kun mitään yllätystä ei oikeastikaan ollut. Eikö miehet vaan yksinkertaisesti ymmärrä naisia? Mulle ainakin ensimmäinen vuosipäivä merkitsee paljon ja se on tilaisuus osoittaa rakkautta vähän juhlallisemmin kuin normaalissa arjessa.

Ja sitten tää mun ajatus 'täydellistä seksiä vuosipäivänä' meni sekin pipariksi. Kulta ei jaksanut väkerrellä mulle orgasmia kun oli himo hommiin ja ne hommatkin loppu muutamassa minuutissa kun Kulta tuli. Kuulemma 'mun liian kuuman paidan syytä'..joka ei edes ollut päälläni enää siinä vaiheessa.. Joo ymmärrän tietysti, että Kullan itsetunnolle on rankkaa kun tulee melkein aina todella nopeasti, ja usein sanonkin, että seksi oli silti upeaa. Mutta kyllä se pitemmän päälle ärsyttää kun kaikki loppuu heti kesken, just kun oma himo olis korkeimmillaan. Eikä sekään vielä mitään jos Kulta tuottais mullekkin orkun, muttakun sitä herkkua saan ehkä kerran kuukaudessa. Mun mielestä pitäis olla sellanen periaate, että molemmille orkku tai ei kummallekkaan. Miks mun nautinto on vähäarvoisempaa? Kuulemma 'ranne tulee sormettamisessa kipeäksi', eikä Kulta tykkää tultuaan 'likaistaa sormiaan omiin nesteisiinsä'. Onneksi mulla on yöpöydän laatikossa omiin hetkiini Vilpertti, mutta eihän se korvaa rakkaan ihmisen lämpöä ja sitä kiihkeyttä mikä kahden ihmisen yhteydestä syntyy. Olen kyllä puhunut meidän seksielämän ongelmista Kullalle, mutta yleensä saadaan aikaan vain riita ja molemmille paha mieli. Kerran se lähetti mulle tällaisen viestin: 'No anteeks josset saa seksii joka vitun välis! Ja samantien siitäkin etten osaa koskee sua.' En haluaisi vaikuttaa liian seksiaddiktilta ja ottaa asiaa aina vain uudestaan puheeksi.. ja onhan se totta mitä Kulta kerran sanoi, että suhteessa on paljon muutakin kuin seksi.. mutta siltii.....!

Ja seuraavaan asiaan joka ärsyttää. Kulta jaksaa aina ihmetellä miksi vähättelen itseäni eikä mulla ole hyvä itsetunto ja haluaisin muuttaa itsessäni lähes joka ainoaa asiaa. En kai mä voi simsalabim muuttua itsevarmaksi, jos ei mua siinä auteta? Kulta nimittäin ei koskaan (paitsi jos olen valittanut ettei hän koskaan) kehu minua. Ei ole kertaakaan ollut hetkeä, jolloin Kulta olisi spontaanisti (hän on sanan 'spontaani' täysi vastakohta) sanonut, että oletpa kaunis tänään tai sulla on hiukset hyvin tai olet muuten täydellinen yms.. Eikö nainen välillä kaipaisi kehuja? En jaksa niitä säälikehuja (en ystäviltä enkä Kullalta) kun olen valittanut jotakin asiaa itsestäni ja saanut toisen sanomaan 'höpsis, ihan kaunishan sä olet'.

Kulta ihmettelee myös mielialanvaihteluitani. Olen usein kiukkuinen ja riidanhaluinen. Mutta on mulla niitä höpsöjä ja pirteitäkin päiviä. Ongelma onkin siinä, että opin kiukkuiseksi, koska saan silloin enemmän hiomiota. Jos olen pirteä ja höpsö, niin Kulta on hyvin usein juuri silloin väsynyt. Hän ei koskaan palkitse minua hyvistä ja 'angstittomista' päivistä, ennenkuin olen jo ehtinyt kiukustua hänen passiivisuuteensa, jolloin hän sitten mainitsee tykkäävänsä minusta enemmän pirtsakkana.

Hiihtoloma. Kulta on vain lukenut ylppäreihin. Nähtiin viimeksi sunnuntaiaamulla (nyt on lauantai). Eilen tulin kotiin parin päivän Tampereenreissulta ja tekstailin kuinka ikävä minun häntä onkaan ja nähtäisiimpä pian. Kotona siivosin huoneen, vaihdoin vaatteet, korjasin meikin ja laitoin hiukset hyvin ja odotin Kultaani saapuvaksi viideltä, jolloin alkoi mäkihyppy telkkarista (jonka Kulta oli vannottanut haluavansa nähdä). Vaan eipä miestä kuulunut. Hän oli jäänyt kotiin katsomaan mäkihyppyä. Okei, ihan loogisesti ajateltu etten tykkää penkkiurheilusta ja hän ajatteli säästävänsä minut siltä. Mutta se tunne, kun on odottanut näkevänsä Kultansa ja se pettymys, kun toinen ei tulekaan, sai minut taas kerran vihaiseksi. En voinut sulattaa sitä, että penkkiurheilu meni edelleni. Riitahan siitä syntyi ja menin taas askeleen pidemmälle sanoissani. Voin sanoa nykyään mitä vain vihoissani ja pelkäänkin meneväni vielä niin pitkälle ärsyttämisessä, että Kulta tokaisee 'okei tää oli sitten tässä'. Eilenkin sanoin (tekstiviestillä kylläkin), että minulle on aivan sama, vaikkei nähtäisi enää ikinä ja että tapaamiset on näköjään alettava sopimaan tv-opas kädessä ym.. Ärsytti kun Kulta jäi kotiin urheiluohjelman jälkeenkin (okei, sanoin että älä sitten tule ollenkaan, mutta se oli vain käänteispsykologiaa ja kiukkuisuutta), eikä ajanut kiellosta huolimatta lohduttamaan ja halaamaan minua (vartin ajomatka!).

Rakastan Kultaani ihan mielettömästi, mutta joskus tuntuu, että seurusteleminen on tunteita raastavaa. Tuntuu, että olen hänelle itsestäänselvyys ja vain seuraa pleikkarin, penkkiurheilun ja opiskelun ohella. Jos rakastat, todista se mulle.

Sapfo