Miksi mä itken niin paljon? Noin joka kolmas päivä tai useammin. Joskus ihan vaan ahdistuksesta ilman mitään erikoismpaa syytä.
Itken usein Kullan seurassa. Pelkään, että joku kerta se kyllästyy muhun totaalisesti. Ei se osaa lohduttaa niinkuin mä haluaisin. Tykkäisin, etää se vain halaisi ja hyssyttelisi. Sanoja voisi säästää myöhemmäksi. Mutta Kulta haluaa heti ensimmäiseksi tietää mikä mun on, enkä mahda sille mitään, että se vain yllyttää itkua kun tunnen itseni niin säälittäväksi.
Kerran romahdin ihan tyystin, kun pikkuhousuni kastuivat läpimäriksi kävellessäni seksin jälkeen vessaan. Tuli niin kurja olo ja itkua oli vaikea hillitä.
Usein itken siitä, jos Kulta sanoo tahdittomuudessaan jotain, jonka tulkitsen loukkaavaksi (usein lennokkaalla mielikuvituksellani väritettynä ja paisuteltuna).
Enhän mä voi koskaan oppia riitelemään rakentavasti, kun mun ääni murtuu heti.
Joskus kurjina päivinä sitä oikein tuntee, kun itku kerääntyy sisälle kuin möykky ja purkaantuu sitten illalla nukkumaan mennessä.
Itku itsessään jo lisää masennusta.

Ja iloisempiin aiheisiin:

Wanhojentanssiharjoitukset ovat sujuneet mukavasti, varsinkin kun tanssia harrastavana minulle on helppo omaksua uusia askelkuvioita. Parikin on oikein mukava ja ollaan saatu aikaiseksi jopa ihan keskusteluntynkää:D Huonointa on se, ettei Kulta pääse näkemään kun tanssahtelen sulavasti kauniissa mekossa jonkun toisen pojan kainalossa (mutta arvatkaahan kehystänkö kaikki wanhojentanssikuvat seinälle? ;D). Tänään äiti tilasi kampaajakäynnillään myös minulle tanssiaiskampausajan, jota olen vain lykännyt ja lykännyt (en tykkää asiapuhelujen soittamisesta).

Mieleni tekisi etelän aurinkoon ainakin viikon lomalle. Perheenkin kanssa on ollut juttua ja kaikki olisivat valmiita lähtemään helmi-maaliskuussa, mutta minne? Perus Teneriffat on niin nähty. Jotain vähän erikoisempaa. Mutta silti aurinkoista! Pitäisiköhän Kultaa kysyä mukaan? No, kesällä on sitten yhteinen reilireissu ainakin tiedossa:)

Maanantaitylsistynyt Sapfo