Mikähän mulla oikein on? Kun saan sellaisia masennuskohtauksia, että itku ei meinaa loppua. Välillä niitä tulee kerran päivässä, joskus harvemmin. No, perjantaina Kulta hehkutti omien yo-kirjoitustensa päättymisestä ja siitä, miten hyvin ne olivat hänen mielestään menneet. Ensin jaksoin yhtyä iloon ja näyttää happy facea, mutta kun päästiin meille mun huoneeseen lukkojen taakse, niin aloin mököttämään. Olin hiljainen, välinpitämätön ja tiuskisin. Kun Kulta suuttui siitä, aloin itkemään. Itkin ehkä noin puoli tuntia ja kulta onneksi leppyi kun sanoin, etten itsekään tiedä miksi olen sellainen. Loppuilta meni hyvin, vaikka välillä väitinkin, että Kulta haluaisi olla ennemmin kavereiden kanssa bilettämässä.

Lauantaina olin oikein pirtsakka, höpsöttelin ja höpötin kokoajan. Käytiin kauppakeskuksessa, jotta Kulta voisi ostaa itselleen jonkun palkinnon uurastuksestaan. No, kaikkihan oli hänelle liian kallista (pihi :D), mutta minä ostin suoristusraudan ja muumi-tyynyliinan. Kulta lupaili aamulla, että voisi jäädä mahdollisesti toiseksikin yöksi (kuulemma samoja boksereita voi käyttää kaksi päivää ;D), mutta sai päivällä viestin kaveriltaan: 'Mitä meinaat tehä nyt illal? Onks jottaa sotasuunnitelmaa?'. Eli siis kutsun baariin. Kulta alkoi sitten miettimään, että periaatteessa tekisi mieli mennä baariin ja taas toisaalta jäädä mun kanssa. Okei, saatoin vähän loukkaantua että VAAN puolet siitä halusi jäädä mun luokse. Mutta viiminen pisara oli, kun Kulta sanoi, ettei sen tee mieli mennä kyllä baariin, mutta kotiin se voisi mennä(?!?!), koska tahtoi ehkä vähän omaa aikaa. Ja että joo sunnuntaina voitaisiin sitten taas nähdä.

Eli siis mitä, eka viikonloppu ku oltais voitu pitkään aikaan olla kokonaan yhdessä, niin hän haluaa kotiin? Kotona se on nyhjöttäny koko lukulomansa muutenkin. Ja se tietää, että tulee taas taukoa mun näkemisessä, kun mun koeviikko alkaa ja sitten lähen viikoksi Kreetalle.. Kehtas vielä sanoa, että yksin nukkuu 'jotenkin paremmin'. Vaikka mä olen aina ollut se, joka saa huonommin nukutuksi kun ollaan yhdessä (kaksi ihmistä yhdessä normaalikokoisessa sängyssä). Joko mä olen vaan käynyt tylsäksi tai se ei kehdannu sanoa, miksi halusi lähteä. A) mä olen alkanu kierimään unissani ja se nukkui oikeasti huonosti (vaikka ihanku sillä ois väliä, ku ei sen tarvii enää viikolla herätä kuudelta kouluun, toisin kuin mun) B) sillä oli paskahätä eikä se kehdannu käydä meillä (kas ku ennen on?) C) se ei tykkää meidän perheen ruuista (vaikka aina meillä on Kullan vierailuiden aikana lihapitoisempaa ruokaa mitä yleensä) D) tää on oikeesti jotain vakavampaa?

Niinno, tottakai mua alkoi taas masentamaan kun se oli kertonut haluavansa sittenkin lähteä kotiin. Mutta hei itkin joku KOLME tuntia putkeen?? Kulta jaksoi sen koko ajan pitää mua kainalossa ja antaa paperia. Mä en tajuu, ne kyyneleet ei vaan millään loppunu! Olisitte nähneet mun silmät, ne oli hieman turvonneet limput ja on itseasias vieläki jonkun verran:DD Hyvä et ees näin sellasten limppuluomien välist mitään :D Kyllä se itku sitten vihdoin loppui, kun Kulta avasi mun uuden suoristusraudan paketista ja alettiin kokeilemaan sitä (tuli muuten kivan suorat hiukset^^)

Vähän mua jälkeenpäin nolotti, että olin sellaisen kohtauksen järjestäny.. Ja vielä kun illalla yksikseni dataillessa luin facebookista Kullan siskon kirjoittaman muistiinpanon 'Veljeni'. Siinä oli ihan peruskysymyksiä sisaruksesta, mutta sitten se sisko oli kirjoittanut, että Kulta on vaan Sapfon luona.. ja viiminen kysymys oli: 'Mitä haluaisit sanoa hänelle nyt?' ja sisko oli vastannut 'Milloin tulet kotiin?'