Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen, olen päättänyt vähän uudistaa tätä kokonaisuutta ja palata taas kirjoittamaan. Tuntuu kuitenkin siltä, etten halua poistaa kaikkia vanhoja kirjoituksia, koska ne ovat osa minua ja niillä on siinä hetkessä ja tilanteessa ollut merkitys. Eli jätän ne tänne luettavaksi, vaikka kirjoitusten suunta muuttuukin tästä eteenpäin.

Palaan vielä kuitenkin sen verran vielä vanhaan, että selitän elämäntilanteeni ja ikäänkuin "suljen" vanhan blogiminäni.

Osasyy muutokseen blogissakin on se, että erosin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen poikaystävästäni. Siis samasta miehestä, josta olen myös vuoden takaisissa kirjoituksissa puhunut. Ero oli yhteinen päätös, joka oli hyvin kauan (ellei jo alusta lähtien) tehnyt tuloaan. Oloni on vapautunut ja huomaan vasta nyt, miten tuo suhde tavallaan imi minusta energiaa ja voimavaroja. En kuitenkaan lähtenyt aikaisemmin suhteesta, koska rakastimme toisiamme paljon ongelmista huolimatta. Oikeastaan tuntuu, että rakastan häntä vieläkin, mutta olen vihdoin tajunnut ettei rakkaus yksinään riitä. Ero on kaikin puolin ollut helppo, koska emme missään vaiheessa muuttaneet yhteen ja viime ajat näimmekin vähemmän. Lasku sinkkuuteen on ollut siis helppo, olin jo tottunut nukkumaan enemmän yksin ja nojaamaan vaikeissa tilanteissa ystäviini poikaystävän sijaan.

Tämän blogin perustin aikoinaan siksi, että halusin vaikeina hetkinä purkaa tuntojani johonkin. Siksipä vanhat kirjoitukset ovatkin pääosin sävyltään negatiivisia ja valittavia.

Nyt minusta tuntuu, että haluaisin kirjoittaa johonkin ylös asioista, joista olen onnellinen. Ehkä pelkään vielä yksinäisyyden lyövän vasten kasvojani ja tarvitsevani konkreettisia todisteita siitä, että minulla on syytä myös onneen. Uskon myös ihmisen olevan sitä onnellisempi, mitä enemmän hän keskittyy onnellisten asioiden ajattelemiseen.

Niinpä tästä lähtien jokainen postaus käsittelee jotakin aihetta, josta olen kiitollinen tai onnellinen. Vaikka blogi tulee edelleen olemaan pääasiassa minua varten, aion jättää loppuun aina kysymyksen siitä, mikä tekee SINUT onnelliseksi. Mikäli onnistun edes yhden lukijan ajattelemaan oman elämänsä onnea, olen tyytyväinen. Hyvän voi laittaa kiertämään.

Tässä edellispäivänä kirjoitin piiitkästi ja hartaasti uuden postauksen, mutta kun halusin esikatsella sitä, selain kysyi haluanko sallia ponnahdusikkunan ja psädääm jotain kummallista tapahtui ja koko kirjoitus pyyhkiytyi pois:( Yritän nyt tiivistää mitä piti sanomani:

1. Riitaa->poikaystävä muutti omaan kämppäänsä->alkoi menemään paremmin kun ei nähdä jatkuvasti vaan panostetaan tapaamisiin-> toisaalta huomaan pärjääväni omillani hyvin

2. Perus baari-ilta->MIELETTÖMÄN kuuma poika alkaa tanssia kanssani ja saattaa kotiin-> pari kertaa seuraavalla viikolla käydään ajelemassa ja puhutaan tunteja->jännitystä ja halua panostaa omaan ulkonäköön-> toisaalta nähty vain pimeässä kun oltiin baarissa/yöllä ajelemassa/mulla suht löysä villakangastakki päällä->eli ajatuksia siitä että hän kuuluu "ylempään" kastiin ulkonäön suhteen tai ei ole tajunnut etten ole mallinlaiha->ulkonäköpaineita

3. Vuoden kestänyt ylämäkialamäki parisuhde vs. uusi poika/ sinkkuilu-> pitäisikö jäädä vanhaan koska se on turvallinen ja tuntee itsensä tarpeeksi hyväksi vai jättää ja katsoa mitä (tuskin mitään vakavaa) uudesta pojasta tulee tai aloittaa sinkkuajanjakso ja kevyempi deittailu, joka joko nostaisi itsetuntoa kun huomaisi "kelpaavansa" tai laskisi jos tulee torjutuksi tai ei löydä ketään-> salailu ahdistaa-> ei osaa tehdä radikaaleja ratkaisuja elämässä

Tein muuten tonne sivupalkkiin tollasen laihdutuslaskurin, ihan omaksi motivaatiokseni toki, mutta motivoi enemmän jos se on julkisesti esillä :) Ajattelin myös lähiaikoina ottaa sellasen kroppakuvan ilman kasvoja jota sitten saataisiin verrata KUN olen laihtunut (nii vissii!) Nyt on pitemmän aikaa ollut  sellainen ajanjakso, että olen antanu itteni syödä paljon, osaksi siksi koska tiedän että poikaystäväni ei jättäisi minua (ihan hyvin se voisi!) ja koska töissä tulee syötyä ihan miten sattuu ja syön stressiin. Viimeisinä viikkoina on uudet tuulet alkaneet puhaltaa, koska olen katsellut paljon kuvia laihoista ihmisistä ja lukenut laihduttavien ihmisten keskusteluja SEKÄ kokenut niin pahaa oloa ja ahdistusta omasta kropasta, että nyt on aika viimein aloittaa OIKEAN muutoksen tekeminen. Mulla on tässä tulossa kaksi ulkomaan rantamatkaa toukokuussa ja kesäkuussa, joten ahdistus on aivan valtava kun ajattelenkin raskausarpieni esittelyä bikineissä. No, ehkä aurinko vaalentaisi niitä, heheh?

mieli ja elämä myllertäen,

-sapfo

Musta tuntuu. että mun itsetunto kärsii sitä enemmän mitä kauemmin suhde kestää. Tämä on mun toinen yli vuoden kestänyt suhde ja ollaan taas samojen ongelmien äärellä. Poikaystäväni ei halua seksiä yhtä usein kuin minä / tarpeeksi usein tunteakseni itseni haluttavaksi -> itsetuntoni laskee ja koen itseni rumaksi -> syön kun masentaa-> lihon -> itsetunto laskee -> en ole seksikäs jos lihon ja haukun itseäni rumaksi ja itken miksei poikaystävä halua minua -> en saa seksiä -> itsetunto laskee ..........

Toinen mikä mua vaivaa on se, että pelkään (osin edellämainituista syistä), että poikaystäväni pettää minua. Olen monissa tilanteissa (jotka eivät ole olleet niin vakavia) huomannut että hän on mestari velehtelemaan ilmeenkään värähtämättä. Ja jos totuus myöhemmin paljastuu. hän vain nauraa sitä pilaksi, niinkuin se varmasti on osaksi ollutkin. Pointti kuitenkin on, että hän on kykenevä valehtelemaan päin naamaa ja miksei soveltaisi taitoa suurempiinkin salaisuuksiin kuin koiran lenkittä jättämiseen. Hän on myös paljon poissa kotoa, "jossain" "jonkun kaverin" kanssa. Jos minulla on iltavuoro, hän on päivät koulussa ja jos olen aamuvuorossa, hän lähtee näille kaveri-jäkismatsi-sulkapallo-bisse -reissuilleen illaksi. Eli käytännössä olemme vain yöt yhdessä. Ymmärrän sen, että seksi ja seksuaalisuus vähentyy suhteen edetessä, mutta jos poikaystävä oli alussa se halukkaampi osapuoli ja nykyään haluttomampi, onko se normaalia? Tarkoitan sitä, että hän halusi monia kertoja päivässä ja nykyään riittää kerran muutamassa viikossa. Voiko vuodessa tapahtua niin iso muutos libidossa vai siirtääkö hän vain halunsa johonkin muuhun kohteeseen?

-sapfo, joka on uupunut huonosta ruuasta ja töistä ja matalasta itsetunnosta. (auttaisi kun laihduttaisi, söisi monipuolisesti ja terveellisesti ja näkisi itsensä arvokkaana [kai])

Hyvä ystäväni aloitti tyyliblogin kirjoittamisen ja olen hänen sivuaan päivittäin seurannut. Sitä kautta kiinnostuin muidenkin blogeista ja viimiset pari päivää olen surffaillut mitä erillaisimmilla "muotiblogeilla". Ainoa asia joka niissä häiritsee on se, että ne vaikuttavat välillä hieman kiiltokuvamaisilta tai vastaavasti epäaidon uniikeilta ja valtavirran vastaisilta. Poikkeuksiakin toki on. Oma "tuntemukseni" tyyliblogeista ja niiden laajasta kirjosta on vielä kovinkovin hatara, mutta itse surffaillessa huomasin, että muotiblogeja kirjoittelee useimmiten ne, joilla on sellainen kroppa johon vaate kuin vaate sopii. Eli siis laihat ihmiset. Onhan se ymmärrettävää, että kiinnostus muotiin on suurempi, jos vaatteiden ostaminen on helppoa, eikä hikistä tuskailua liian pienien farkkujen kanssa, sovituskoppivalon jälkeistä masennistilaa ja jatkuvaa "näytänkö tässä liian läskiltä" -ajattelua. En nyt väitä, etteikö laihoilla ja normaaleillakin ihmisillä olisi itsetunnon kanssa jatkuvasti ongelmia, koska joskus tuntuu että kaikkein hoikimmat ystäväni valittavat eniten kropastaan. Pointti on se, että vaikkei kropastaan pitäisikään, niin fakta vain on se, että useammat vaatteet näyttävät paremmalta hoikalla vartalolla kuin hieman pyöreällä.

Näiden hoikkien ihmisten kuvia itsestään ja vaateostoksistaan katsellessa tuli sellainen olo, että minäkin voisin kokeilla. Arvaattekin varmaan mikä kumosi sellaiset ajatukset heti: "En ole mallinvartaloinen, en kehtaisi laittaa kuvia vartalostani". Joitakin hetkiä myöhemmin huomasin tuumivani vaateyhdistelmiä ja miten niistä kokoaisi päivityksen, miten ne kuvaisi, mitä ihmiset kommentoisivat. Pystyisikö ne kuvaamaan jotenkin niin, ettei naamani näkyisi? Haluaisinko että kuka tahansa, tuttu tai tuntematon, voisi yhdistää toisiinsa kasvoni, vartaloni ja nämä henkilökohtaiset suhdevudatukset. Lukisiko joku tavallisen ihmisen vaatehankinnoista, sisustamisesta ja kosmetiikkavinkeistä?

Miten itsetuntoni muuttuisi, jos kehtaisin julkaista kuvia itsestäni? Masentuisinko siitä, että yksi kuva sadasta kelpaisi itselleni ja senkin jälkeen sortuisin muokkaamaan sitä photoshopilla pienemmäksi. Voisiko olla omalla tavallaan tyylikäs, vaikka joku paikka vähän pursottaisikin ja jalat näyttäisivät kahdelta tukilta joka kuvakulmasta.

Jätän asian mietintään.

sapfo

p.s. lähdetään kaverin kanssa kyprokselle kesäkuun alussa!

..kun koneella olen tylsistyneenä :D

Eli meillä oli kolme päivää pahaa tilannetta päällä, joka ratkesi siihen että törmättiin illalla samassa baarissa poikaystävän kanssa. Ensin annettiin tulla kunnolla huutamista ja sitten hävittiin taas ihmisvilinään. Eksäni (parin kuukauden suhde vuosi sitten) oli myös siellä ja tapansa mukaan yritti kännissä iskeä minua. Yleensä se on imartelevaa, nyt lähinnä ärsytti kun se läpsi perseelle ja oli mauttomampi kuin ennen. NO, tanssilattialla tämä eksä taas lähenteli, mutta yhtäkkiä poikaystävä tuli ja tönäisi sen pois ja veti mut itelleen!^^ Olin valehtelematta tämän näköinen: <3__<3

Mentiin istumaan ja liimaudittiin toisiimme, käveltiin kotiin, piti lenkittää koira muttei pystytty odottamaan ja harrastettiin seksiä eteisen lattialla. Aamulla taas pari kertaa ja vielä kerran iltapäivällä<3 Ihan niinku alkusuhteessa!

Mitä pahempi riita, sitä ihanampaa sen jälkeen.

Kari Tapiota lainaten: "Myrskyn jälkeeeeen on poutasäääääää..."

AINIIN, tänään siivosin kolme tuntia ennen töitä, pesin lattiat ja pyykkäsin! Töistä tultuani poikaystävä oli tiskannut ja päätettiin että sovitaan aina etukäteen tiskipäivät vuorotellen niin niistä ei voi luistaa.

imelä Sapfo