Eli mitä on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen? Jätin Kullan. Aloin deittaamaan sitä jätkää, jonka kanssa petin Kultaa. Huomasin että me seurusteltiin. Epäilin kokoajan et ei tää kestä. Tulin jätetyks. Kännissä se halus mut takas. Miettisin sitä paljon, mut tiesin et se on renttu, ettei pitäis miettii. Huomasin seurustelevani seuraavan jätkän kanssa. Nykytilanne: seurustelen yhä tän seuraavan kanssa mut taas epäilen et tää on vaan joku ohimenevä juttu. Huomaan iltasin yksin itkeväni alkuperäistä Kultaa, ikävöinkö niitä muistoja vai sitä ihmistä? Vai oonko vaan koukussa läheisyyteen, mulla pitäis kokoajan olla joku? Kaipaan pysyvää suhdetta mutta kun sellanen alkaa muodostua, en anna itteni iloita siitä vaan epäilen kokoajan ja vähättelen sitä juttua, suojelen itteeni etten tulis jätetyks ollen se ihastuneempi osapuoli. Mua kiehtoo myös mun naapuri, jonka kanssa oon monet kerrat sählänny ja ollu jotain juttua, mut en sit tiiä. Ja haluunko mä jätkän joka on miehinen, ei puhu asioista, mutta on hyvin seksuaalinen vai sellasen joka on mun kanssa samalla söpöily- ja jutteluaaltopituudella muttei tunnu olevan ollenkaan kiinnostunut seksistä? Haluanko mä seikkailuja ja hetken kuumaa hurmaa vai ettiikö sitä kuitenki aina sellasta isähahmoa ja elämänkumppania?

Eilen oli hyvin epätoivoinen päivä, ei ihmekään et itkin illalla (en oo pitkään aikaan itkeny, kiitos mielialalääkkeitten). Kävin lenkillä ja tajusin kuin huono kunto mulla on. Katoin peilistä ja kävin vaa'alla ja mua inhotti kuin kamala oon. Paksu. Lenkin jälkeen herkuttelin. Sain tietää, että sain psykologiasta Been. Oon kuitenkin jo psykologian valmennuskurssilla ja hakemassa lukemaan sitä yliopistoon --> motivaatiokriisi uhkaa, miten mä motivoidun lukemaan sellasta ainetta jossa oonki ihan paska ja johon en mitenkään voi päästä, varsinkaan kun jää tärkeitä pisteitä saamatta pääsykokeissa kun menin kusemaan psykan yo-kirjotukset (niistä saa paljon pisteitä). HUOH. Okei voin korottaa yo-kokeen syksyllä ja hakee ens keväänä psykaa uudestaan, mut se ei paljoo lohduta nyt valmennuskurssilla josta kannattais kuitenki ottaa hyöty irti. AARGH.

Muutan omaan kämppään, jonka mun vanhemmat omistaa. Mua ahdistaa kun en tiiä mitä kuluja mun kuuluu maksaa, kun en saa kuitenkaan opintotukee tai asumislisää, niin mistä mä maksan mun elämisen ja kuka maksaa yhtiönvastikkeen? Tekee pahaa kun vanhemmat ostaa sinne kalusteita ja jotenkin en oo ansainnu niitä. Musta tuntuu et elän ihan pumpulissa ja vaikeet ajat on vielä edessä kun putoon julmaan aikuisuuteen. Okei sain kesätöitä (oon tehny samoja hommia kolme kesää, fyysistä ja väsyttävää ulkohommaa hautausmaalla) alustavasti ainakin koko kesäks (sinne meni seki kesä) ja vähän lohduttaa et niistä pitäis se pari tonnia tienata. MUT miten se riittää koko vuodeks? Varsinki ku haluisin oman koiran.... Vaikka sehän on ihan vapaaehtoista rahanmenoa.. Ja mihin mä pääsen opiskelemaan? Mua kiinnostaa vaan psykologia, jonka mä tyhmä laiska paska menin ryssimään. Ja jos pitäisin välivuoden, niin en mä mistään sais töitä!

Mä oon noin tuhat kertaa elämäni aikana päättäny et nyt laihdutan mut kertaakaan se ei oo onnistunu, masentaa ku on niin huono itsekuri. Vaikka periaatteessahan mulla pitäis olla korkee motivaatio laihduttaa ku haluun sitä niin paljon??

Musta tuntuu et mä oon eksyksissä itteni kanssa. Haluisin sellasen tunteen, että oon rakastunu ja tiiän että se on kestävää, mulla on selkee päämäärä mihin haluun opiskelemaan ja tiiän että oon hyvä siinä, musta tuntuis että tulevaisuus on selkee ja kaikki mallillaan, mulla olis ohjat käsissäni ja olis hyvä fiilis kun saan käytyä salilla ja syötyä terveellisesti ja näyttäisin omasta mieletäni hyvältä. Mun jätkä olis ylpee musta ja se ajattelis että hitto millanen kultakimpale sen tyttö onkaan. Kävelisin kesällä kaupungilla korkkarit ja mekko päällä, hiukset hulmuten ja tietäisin, että paras heti on tässä ja nyt, eikä tarvis unelmoida että "noo sitten joskus tulevaisuudessa, kun oon laihtunu ja ku oon tehny sitä ja tätä ja ku tää asia on hoitunu ja sitteku oon löytäny hyvän parisuhteen ja sitteku mulla on rahaa". Nuoruus menee hukkaan ku ei osaa nauttia siitä. Kun ei pysty. Mun kaikki ajatukset on näitä "sittenku".

Onneks kesä on tulossa kaiken tän lumen ja loskan jälkeen. Ehkä se valais toivoa ja antais energiaa toimia, nauttii tästä hetkestä. Sapfo.