Tanssit on ohi! Olisin voinut hioa askelkuvioita vaikka koko loppuvuoden!

Esiintyminen ei jännittänyt minua, koska olen tottunut tanssiesiintymisiin ja tiesin osaavani vanhattanssit vaikka unissani. Vaikka ottihan minullakin pikkuisen mahanpohjasta kun kovaäänisestä kajahti parini ja minun nimet.. Kaikki sujui tanssiessa mallikkaasti, vaikkei oltu harjoiteltu kertaakaan vanteilla ja mekoilla. Pari kertaa meinasin astua itse vanteen päälle, mutta vahinkoja ei sattunut. Toisin kuin yhdellä tytöllä, jonka vanne katkesi ja repsotti jo ensimmäisessä poloneesitanssissa. Muistakaa ihmiset hymyillä kun tanssitte! Ymmärrän kyllä että jännittää, mutta katsojillekkin olisi moninverroin mukavampaa katseltavaa, jos edes joka toinen vilauttaisi pienen hymyn. 90% niistä, jotka kävelivät edestäni poloneesissa (jossa katsekontaktin saatua yleensä hymyillään toiselle) olivat kirjaimellisesti kuin jäykkiä paskoja:D Ja minähän olin niin hymy korvissa kokoajan? Kuvat kertovat toista, nimittäin joissakin olen niin JÄÄSSÄ:D:D Mutta hymyilkäähän ihmiset ihan normaallissakin elämässä useammin, päivä piristyy huomattavasti, jos joku tuntematonkin hymyilee ruuhkabussissa tai kadulla vastaantullessa.

Kampauksen kanssa oli tuskallista nukkua yön yli :D Kääräisin pyyhkeen rullalle pääni alle ja nukuin koko yön kyljelläni. Vaikka olin rättiväsynyt (oltiin koko tanssiporukka ravintolassa illallisella vielä esityksen jälkeen), uni ei meinannut millään tulla. Noin 4 tunnin katkonaisten unien jälkeen piti herätä taas laittautumaan.. Arvatkaa oliko tappelemista irtoripsien kiinnityksessä!

Ensin esiinnyttiin alakoululle. Voi että ne oli lutusia! "Ihana mekko!" "Toi on kyllä mun suosikkimekko" "Kato prinsessoja!" Esiintymisen jälkeen ne tulivat pyytämään meiltä nimikirjoituksia:DD Iltapäivällä esiinnyimme yläasteelle ja lukiolle, mutta tällä kertaa yleisö oli jopa kivikasvoisempi kuin tanssijat! Ihme angstiteinejä.

Ja illalla vanhojenristeilylle! Mukanani oli pullo Gin Lemonia, mutta hyi kun ei meinannut mennä alas ollenkaan. Ei ollut mun makuuni. Olisi pitänyt olla pohjalla muutama sidukka varmaan. Jokatapauksessa ihan ok reissu, vaikka mieli tekikin vaan oman kullan kainaloon. Ärsytti kun piti holhota kavereita ja oma porukkakin hajosi niihin, jotka onnistuivat pääsemään baariin ja niihin jotka eivät (minä en sitten tietenkään päässyt).  Kömpisin nukkumaan viiden aikoihin, mutta eikös sinne pamahtanut iso lössi porukkaa "bileille". Itkuhan siinä pienessä väsymyksessä ja laskuhumalassa oli tulla, eikä auttanut muu kuin huutaa täysillä ihmiset ulos ja paukuttaa vessan ovea niitä päin :D Myös yksi kaverini jäi hyttiin nukkumaan ja kolmaskin ryömi JO puoli yhdeksän aikaan aamulla sänkyyn..

Kenelläkään ei ollut aamulla vaikeuksia krapulan kanssa ja neljältä vedimmekin vatsat täyteen seisovassa pöydässä. Ah niitä herkkuja.. Kun laiva saapui satamaan, oma kulta oli odottamassa minua ja meillä oli pöytä varattuna meksikolaisesta ravintolasta. Ja taas sain masuni täyteen mahtavaa ruokaa (en uskalla enää käydä vaa'alla). Tarjoilija oli reilu kaveri ja kirjoitti meille lappusen, jolla saimme yläkerran baarista käydä hakemassa shotit! :O Tulista tavaraa, luulisin että se oli sekoitus tequilaa ja tabascoa.. En vieläkään meinaa uskoa miten hyvää palvelua. Ja kun olin etukäteen vieläpä samaiselta tarjoilijalta varmistanut, ettei heillä ole ravintolassaan iltaisin ikärajoja, kun toinen meistä on vielä 17-vuotias.. Todellakin suosikkiravintolani.

Kotiutumistamme varten (naukkasin meidän molempien shotit, koska Kulta oli kuskina >:D) olin järjestänyt vuosipäivämme kunniaksi Ystävänpäivän aarrejahdin Kullalleni. Hänen tehtävänään oli ratkaista vihjeitä ja edetä niiden johdolla paikasta toiseen. Matkallaan hän sai pieniä palkintoja (esim. askartelemani kortin, valokuvakehyksen jossa oli minun kuvani, kaktuksen jonka ruukku oli koristeltu sydänmin..). Muuten hän taisi ihan tykätä ideasta, paitsi siitä kohdasta, jossa hänen oli tehtävä kasvonaamio itselleen saadakseen seuraavan vihjeen :'D Aarrejahdin jälkeen olin pukeutunut uuteen lyhyeen, punaiseen, läpinäkyvään ja pitsiseen yömekkoon...